"Sosiaalisuusongelma"

Joillakin koiranomistajilla ongelmana se, että koira on luonteeltaan epäsosiaalinen. Harmittaahan se, jos koira ei siedä muita koiria eikä sitä kehtaa juuri julkisilla paikoilla päivänvalossa ulkoiluttaa, kun se räyhää jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Vielä enemmän ongelmia aiheuttaa se, jos koira on epäsosiaalinen ihmisiä kohtaan. Vieraita on vaikeaa kutsua kylään, koira pitää teljetä toiseen huoneeseen ja koko ajan saa olla varuillaan, ettei pääse tulemaan sellaista tilannetta, että koira saisi päähänsä vaikkapa näykätä ihmistä. Meillä ongelma on täysin päinvastainen. Hely on yltiösosiaalinen. Se haluaa olla koko ajan siellä missä muutkin, mielellään myös mukana vessakäynneillä. Se istuu tielläsi kun yrität valmistaa ruokaa, pomppii, pyörii, yllyttää leikkiin ja vetää hepuleita pitkin kämppää. Eniten Hely kuitenkin haluaa tunkea syliin. Onhan se hellyttävää, että koira tykkää maata kainalossa sohvalla ja lämmittää kylminä iltoina mutta onhan se hemmetin rasittavaa, kun se bulli on ihan joka paikassa ja ihan koko ajan sen kärsänsä kanssa. Hely ei myöskään tyydy makaamaan kainalossa vaan se haluaa maata puoliksi päällä. Joko sylissä tai niskassa. Jos kuvittelet syöväsi jotain sohvalla samalla kun katsot vaikkapa elokuvaa, voit varautua henkisesti siihen, että bulli on sentin päässä kasvoistasi. Kaikista raivostuttavinta on se, että kun Hely komennetaan lattialle ja sille ilmoitetaan, että parempi olisi pysyä vähintään metrin päässä, se ei välitä kielloista. Se painaa päänsä alas, laittaa korvat päätä myöten ja astelee hitaasti vaan eteenpäin, kuin mikäkin soturi. Ja taas se bulli on sitten siinä. Siitä ei pääse eroon. Lopputulos on se, että muutaman hätistely-yrityksen jälkeen Hely maata rötköttää sylissä taas.