Helyn tonttuilut

Joulusta on selvitty Tapaninpäivän iltaan siten, että kuusi on kaatunut vain yhden kerran. Jee. Hely ja lapset irroittavat kuusesta joulupalloja sitä tahtia, että pallot ovat vaihtaneet paikkaa ainakin parikymmentä kertaa. Eilen sitten Hely ei saanutkaan palloa irti kuusesta vaan veti ja veti kunnes kuusi kaatui. Isäntä sanoi, että nyt on lähellä että bullista tehdään matto. Bulli on kuitenkin edelleen hengissä, voi paksusti ja yrittää nuolaista kinkkua joka kerta kun jääkaapin ovi aukaistaan. Pari kertaa se on siinä onnistunutkin.

Ärsyttävää. Todella ärsyttävää.

Helyllä on muutama ärsyttävä tapa hankkia huomiota itselleen. Yksi niistä on vasten hyppiminen. Pakostakin muutama kirosana pääsee ja Helyhän vain ilahtuu kauniista sanoista. Erityisesti Hely tekee sitä vieraille, koska he eivät jostain syytä osaa olla huomioimatta päälle hyppivää bulleroa. Toinen ärsyttävä tapa on hampaiden käyttö. Esimerkiksi kun eilen aamuna istuin unenpöpperössä aamupalapöydässä niin Hely nappasi kevyesti etuhampaillaan kiinni minun sisäreidestäni. Kyllä siinä herää viimeistään sitten, kun pomppaa kymmenen senttiä tuolilta ilmaan ja henkäisee jugurtit väärään kurkkuun. Helyn näkökulmasta katsottuna tilannehan meni niin, että hän odotti hiljaa ja kiltisti pöydän alla tippuvia leivän murusia ja kun niitä ei kärsivällisenkään odottelun jälkeen alkanut kuulua, hän päätti muistuttaa olemassaolostaan. Ettei vaan pääsisi unohtumaan, että bullikin tarvitsee aamupalaa. Onhan Helyllä toki muitakin ärsyttäviä tapoja hankkia huomiota. Ainahan voi purra lasten leluja, kantaa vaatteita, kakkia teatraalisesti lattialle tai sitten mouruta ja murista kovaan ääneen samalla kun pyörii tiukkaa ympyrää keskellä olohuoneen lattiaa. Lopputulos on kuitenkin sama: aina saa huomiota.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Perjantaina Hely paini venäjänajokoiramme kanssa sisällä ja sen jälkeen huomasimme, että Hely ei pysty käyttämään toista takajalkaansa ollenkaan. Yritin väännellä ja käännellä jalkaa löytääkseni vammakohdan mutta Hely ei inahtanut eikä aristanut ollenkaan. Korkeasta kipukynnyksestä on hyötyä mutta tässä tilanteessa olisi ollut parempi, jos koira olisi ilmaissut kipuaan edes jollain tavalla niin että olisimme tienneet mikä paikka on mennyt rikki. Päätimme seurata tilannetta, ja antaa Rimadylin kipulääkkeeksi. Lauantaina Hely suostui jo hipaisemaan jalalla ja näytti siltä, että vika on polvessa. Pelkäsin, että ristiside on hajalla ja leikkaus odottaa mutta päätimme vielä jatkaa seuranta- ja Rimadyl-linjalla ennen lääkärille kiikuttamista. Sunnuntaina tilanne olikin jo paljon parempi, Hely tuskin nilkutti enää ja illalla hän kävikin jo pienellä iltakävelyllä. Näyttää siis siltä, että selvisimme säikähdyksellä ja venähdyksellä tällä kertaa, huh!

Nopeaa toimintaa

Oletteko muuten nähneet kun koiranpentu nielaisee puolikkaan täytetyn tortillan pureskelematta sitä kertaakaan? Minä olen, ja sain todeta, että toimintaan käytetty aika sekunneissa on suoraan verrannollinen siihen aikaan minkä tortilla ehti olla lattialla.