Hely 5 viikkoa vanha

Nyt Hely on kasvanut jo viisiviikkoiseksi. Emon maito on vaihtunut kiinteään ruokaan, hampaat ovat terävät kuin neulan kärjet ja kurkusta kuuluu mitä ihmeellisimpiä ääniä: murinaa, ärinää, haukkumista, vinkumista. Maailma on avartunut pentulaatikon ulkopuolelle ja jopa ulkoilmaakin Hely on jo käynyt haistelemassa. Hannan russellit Niitti, Nirri ja Sam ovat käyneet tervehtimässä Helyä ja kertomassa, että vastoin Helyn vallitsevaa luuloa, se ei olekaan maailman napa ja että pieni nöyrä asenne vanhempien koirien läsnäollessa edistäisi sen terveyttä huomattavasti.

Seuraavaksi Helylle on tiedossa retket tunnistusmerkitsijän luokse sekä viikon päästä tehtävään BAER-kokeeseen, jossa tutkitaan Helyn kuulo. Edessä on vielä vajaat kolme viikkoa kasvamista ja uusien asioiden opettelua ennen kuin Hely pääsee muuttamaan meille osaksi meidän laumaamme. Sitä ennen käymme rapsuttelemassa Helyä Hannan luona, jonne onneksi on lyhyt matka meiltä :)

Blogin avaus

No niin, nyt on tulevalle koiranpennulle avattu oma blogi. Eikä sieltä ihan mikä tahansa koiranpentu olekaan tulossa vaan kauan toivottu bullterrieri! Ihastuin rotuun jo vuosia sitten; ensin tietysti ulkonäköön mutta heti paremmin rotuun tutustuttuani myös sen luonteeseen. Siihen aikaan meillä oli huusholli täynnä teräväluonteisia russelleita ja harrastimme paljon luolametsästystä. Päätin jo silloin, että jos/kun tuo metsästysharrastus joskus loppuu, niin otan itselleni bullterrierin. Nyt tuo aika on sitten tullut, sillä russelleita ei ole talossa enää kuin yksi ja sen seurana lupsakka venäjänajokoira. Kummatkin asustelevat ulkotarhassa, joten sisällä on outoa ilman koiraa....

Muutama vuosi sitten kaverini Hanna otti itselleen bullterrieri Pamelan, valkoisen nartun, johon ihastuin heti. Ajattelin, että mikäli Pamela osoittautuu terveeksi ja miellyttäväksi luonteeltaan, haluaisin siitä itselleni narttupennun.  Tänä kesänä Pamela vihdoin astutettiin ja kauan odotettu pentue syntyi. Valitettavasti synnytys oli pitkä ja vaikea pentulukumäärän ollessa pieni (2 kpl), joten lopulta henkiin jäi ainoastaan Hely, brindle-valkoinen narttupentu, joka jää nyt minulle ja Hannalle yhteisomistukseen. Hely voi kuitenkin hyvin ja kasvaa jo kovaa vauhtia :)

Tulevaisuudessa Helyn kanssa olisi tarkoitus perehtyä koiranäyttelyiden ihmeelliseen maailmaan. Kokemusta näyttelyistä minulla ei ole ennestään, joten saas nähdä miten käy...riippuu hyvinkin pitkälti millainen kaunotar Helystä kasvaa. Lisäksi kiinnostuksen kohteena on tokoilu (nii-in, parempiakin tokorotuja on olemassa, tiedän...) mutta sitä on tarkoitus harrastaa ihan omaksi iloksi ja arjen helpottamiseksi, ei siis kilpailumielessä ollenkaan (mikä nyt onkin melko itsestään selvää tämän rodun ollessa kyseessä...).

Olen ollut aika yllättynyt, miten vähän ihmisillä on tietoa bullterrieristä. Lähes poikkeuksetta rotuvalintaani on ihmetelty (etenkin kun perheessämme on lapsia) ja jopa suhtauduttu hieman vihamielisesti, ikään kuin vain täysi idiootti ottaisi sellaisen tappajakoiran itselleen. Minulta on kysytty suoraan, mikä saa ihmisen ottamaan itselleen SELLAISEN koiran. Niin, minkälaisen? Ai seurakoiran, joka ei missään nimessä ole aggressiivinen ihmistä kohtaan? Veikkaanpa, että tämä bullterrieri on sata kertaa "kiltimpi" kuin vaikkapa nämä metsästysrussellit, jotka kiihtyvät nollasta sataan sekunnissa ja miettivät vasta sitten mitä tuli tehtyä kun vahinko on jo tapahtunut. JOS miettivät. Eli pieni faktatiedon hallinta ei olisi pahitteeksi ennen kuin tekee mieli kauhistella ääneen.

Pentupanta ja Bling Bling-killutin

Voi että, miten voi pentu saadakin pään pyörälle :) Jos kyseessä olisi ensimmäinen koiranpentuni, niin ymmärtäisin mutta kun ei..ei ole edes toinen eikä kolmas.Tänään sitten hullaannuin ostamaan Helylle kaulapantaan "helyn" eli pienen bling bling -killuttimen.Tiedän, tämä on noloa...mutta pitäähän Helyllä olla edes yksi hely ;)