Kurakelejä :(

Aijai tätä kuran määrää! Bullin turkki on kyllä siitä ihana, että kura-aikoina sen mahan alusen voi pyyhkäistä kostealla pyyhkeellä mutta ne tassut....vaikka varpaanvälit kaivelee kuinka tarkkaan märällä rätillä, onnistuu Hely levittämään sisälle astuessaan varpaansa niin, että hiekkaa ja kuraa tippuu lattialle kuitenkin. Noh, siinä vaiheessa kun sitä imuria aletaan kaivaa esiin, tulee Helystä esiin se terrieripuoli eikä imuroinnista tule mitään, jos imurin varressa roikkuu yksi bullterrieri. Onneksi kesä tulee kovaa vauhtia ja kohta päästään nauttimaan nurmikon kutittelusta nahkamasua vasten :) Aurinkoista kesän odotusta kaikille!

Kevät keikkuen tulevi

No ei oo totta! Onko aika mennyt näin nopsaan enkä ole mitään kuulumisia Helystä kirjoittanut? Helylle ei itse asiassa kuulu mitään ihmeellistä. Joulukuussa kävimme Berliinissä reissussa ja sen aikaa Hely oli Hannan luona hoidossa. Tällä välin se tietysti aloitti juoksunsa. Helyn juoksut kestävät kolme viikkoa ja se myös tiputtaa ihan yhtä kauan. Ensimmäisten juoksujen aikaan Hely ei missään vaiheessa ollut tippaakaan kiinnostunut uroksista, joten kerroinkin Hannalle sen olevan lesbo ja että tulevat pentuesuunnitelmat täytyisi hoitaa lesbomeininkiin muumimuki-menetelmällä. Nyt toisten juoksujen aikaan Hely kuitenkin tarjosi itseään naapurin Barbet-rotuiselle Apolle, joten ilmeisesti urokset kelpaavat hänelle sittenkin. Ehkä Hely on vain nirso.

Miehen mielestä bullterrierin rotumääritelmään pitäisi lisätä, että se on rasittava. Se on kyllä totta. Vaikka kiellät tulemasta sohvalle, kävelemästä päälle, makaamasta tien tukkona, istumasta jalkasi päällä, hyppimästä päälle tai mitä muuta tahansa, Hely tekee sen silti. Ihan sairaan rasittavaa on myös se spinnaaminen, jota se ei ole vieläkään lopettanut. Joskus tuntuu, että vaikka Helyllä olisi muutakin tekemistä, se ikään kuin yhtäkkiä muistaa, että ai niin! Enpä olekaan tänään vielä jahdannut häntääni kuin kolme kertaa á 100 kierrosta! Pyöriminen kuulemma vähenee ja loppuuu kun koira kasvaa vanhemmaksi. No on se vähentynyt mutta ei tarpeeksi, mrr...Ja mikä siinä on, että kun kielletään, että ei on ei, niin Hely tekeytyy kuuroksi!? Jopa vanhin koiramme Ozzy on ihmeissään Helyn osoittamasta kunnioituksen puutteesta ja pari kertaa niille onkin tullut pieni yhteenotto. Valitettavasti Ozzy on ollut silloin se, joka makaa selällään lattialla ja Hely sen päällä hampaat kurkussa :( Tää oli nyt tällä kertaa hiukan negatiivissävytteine kirjoitus mutta ei pidä muistaa, että Helyssä on paljon hyviäkin puolia. Se on mm. erittäin lämmin kun se makaa siinä sohvalla kiinni mun kyljessä missä se ei siis saisi olla.

Jyväskylä KV 10.11.2012

Hely osallistui lauantaina Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn. Tämä oli Helyn toinen näyttelykerta ja ensimmäinen sisänäyttely. Sisälle mennessämme Hely jähmettyi muutamaksi sekunniksi, järkyttyi kai kaikista niistä äänistä, hajuista ja vastaantulevista koirista, mutta kokosi pian itsensä ja asteli perässäni rohkeana ja uteliaana. Kehän laidalle pystytettiin häkki ja tuttuna paikkana se rauhoitti heti Helyä tarjoten myös aitiopaikan seurata hulinaa ympärillä.

Bulleja oli kehässä kaiken kaikkiaan kolmetoista mutta kaikille bulleille oli kuitenkin yksi asia yhteistä: etukäteen ei voinut ennustaa kuka käyttäytyy kehässä mitenkin. Yksi ei suostunut kävelemään ollenkaan vaan esittäjä käytännössä veti sitä perässään. Toinen suostui kulkemaan ainoastaan kuono maassa ja kolmas pomppi metrin ylöspäin joka kolmannella askeleella. Yksi koira yllätti omistajansa esiintymällä rauhallisesti ja hyvin, vaikka omistaja oli valmistautunut siihen, että koira ei kestä sisänäyttelyn painetta ja todennäköisesti poukkoilee miten sattuu. Ulkonäöltään kaikki olivat hienoja ja oli mielenkiintoista nähdä muitakin bulleja, erityisesti Helyn isää Maxia, joka on todella komea uros. Maxista kuva vasemmalla.

Helynkin vuoro koitti sitten astella kehään ja sitä esitti Hanna. Hely pääsi ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon ja lopputuloksena oli upeasti ERI JUK1 PN2 SERT. Sanallinen arvostelu kuuluu seuraavasti: " Tasapainoisesti rakentunut. Hyvällä askelpituudella liikkuva narttu. Kaunis pään profiili. Ylälinjassa pehmeyttä. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Iloinen ja reipas. Kauniisti esitetty". Kiitokset Hannalle Helyn esityksestä, ensi vuonna keskitytään sitten nappaamaan se viimeinen serti, kunhan saadaan neidille ensin ikää se kaksi vuotta :)

"Sosiaalisuusongelma"

Joillakin koiranomistajilla ongelmana se, että koira on luonteeltaan epäsosiaalinen. Harmittaahan se, jos koira ei siedä muita koiria eikä sitä kehtaa juuri julkisilla paikoilla päivänvalossa ulkoiluttaa, kun se räyhää jokaiselle vastaantulevalle koiralle. Vielä enemmän ongelmia aiheuttaa se, jos koira on epäsosiaalinen ihmisiä kohtaan. Vieraita on vaikeaa kutsua kylään, koira pitää teljetä toiseen huoneeseen ja koko ajan saa olla varuillaan, ettei pääse tulemaan sellaista tilannetta, että koira saisi päähänsä vaikkapa näykätä ihmistä. Meillä ongelma on täysin päinvastainen. Hely on yltiösosiaalinen. Se haluaa olla koko ajan siellä missä muutkin, mielellään myös mukana vessakäynneillä. Se istuu tielläsi kun yrität valmistaa ruokaa, pomppii, pyörii, yllyttää leikkiin ja vetää hepuleita pitkin kämppää. Eniten Hely kuitenkin haluaa tunkea syliin. Onhan se hellyttävää, että koira tykkää maata kainalossa sohvalla ja lämmittää kylminä iltoina mutta onhan se hemmetin rasittavaa, kun se bulli on ihan joka paikassa ja ihan koko ajan sen kärsänsä kanssa. Hely ei myöskään tyydy makaamaan kainalossa vaan se haluaa maata puoliksi päällä. Joko sylissä tai niskassa. Jos kuvittelet syöväsi jotain sohvalla samalla kun katsot vaikkapa elokuvaa, voit varautua henkisesti siihen, että bulli on sentin päässä kasvoistasi. Kaikista raivostuttavinta on se, että kun Hely komennetaan lattialle ja sille ilmoitetaan, että parempi olisi pysyä vähintään metrin päässä, se ei välitä kielloista. Se painaa päänsä alas, laittaa korvat päätä myöten ja astelee hitaasti vaan eteenpäin, kuin mikäkin soturi. Ja taas se bulli on sitten siinä. Siitä ei pääse eroon. Lopputulos on se, että muutaman hätistely-yrityksen jälkeen Hely maata rötköttää sylissä taas.

Actionia taas vähän...

Eilen Hely pääsi tyhjentämään roskapussin, joka oli unohtunut keittiöön. Kanan luut oli vähintäänkin imeskelty kiiltäviksi ellei jopa osa niistä syötykin. Jännityksellä odotimmekin, millainen ripuli tällä kertaa iskee tai jääkö luu(t) jopa suoleen kiinni, mutta ainakaan tähän mennessä ripulia ei ole ilmaantunut ja koira on muutenkin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Jopa siinä määrin, että se päätti tänään sitten ottaa pitkästä aikaa yhteen vanhan 10-vuotiaan russelliherramme kanssa; tällä kertaa erimielisyys syntyi kepistä lenkillä.

Helyn mielestä kepin voi mennä ottamaan toisen suusta pois noin vaan jos niin itse haluaa, Ozzy-russelli taas oli asiasta toista mieltä. Nyt molemmat ovat pieniä haavoja täynnä ja ihme kyllä, russelli ei suinkaan jäänyt pahasti altavastaajaksi vaan sai tikattua Helyä yhtä lailla. Onneksi Helyllä oli kaulassaan uusi hieno panta, josta satiin hyvä ote ja tappelu loppui suht lyhyeen, muuten olisi voinut tulla pahaa jälkeä, russellista ainakin... p.s Ai mistäkö näitä hienoja pantoja oikein saa? No Juvan koiratarvikkeelta ;)

Ahne bulli

Eilen ostin Helylle ison puristeluun kaupasta ja annoin sen sille siinä vaiheessa, kun lähdin nukuttamaan lapsia. Tullessani alakertaan (noin varttia myöhemmin)huomasin, että Hely oli paitsi syönyt noin puolet luustaan, myös tupsun tyttären upouudesta piposta. Kaivoin tupsun bullin kurkusta ja aloin ommella limaista tupsumöykkyä kiinni pipoon, koska kun tytär herää aikaisin aamulla, on pipon silloin parasta olla valmiina siinä kunnossa mihin hän sen jättikin. Aamulla tupsu oli kuivunut eikä tytär huomannut mitään outoa siinä. Bulli sitten olikin oksentanut kaiken syömänsä luun kahdeksi kivaksi möykyksi, joten tänään tiedossa makuualustan ja häkin pesua.....

Hely tokoilee

Helyn kanssa tokoilu eli tottelevaisuuskiemuroiden harjoittelu on hupaisaa puuhaa. Kesken liikeen harjoittelun tai jopa jo osatun liikkeen suorittamisen, Helylle tulee usein jokin aivopieru ja silloin Helyn huomio kiinnittyy ihan johonkin muuhun. Joskus se on kärpänen, kukka, lintu taivaalla, muistikuva lelusta jossain talon takana tai sitten vain oma häntä. Onneksi emme harrasta tätä lajia kisailumielessä vaan treenaamme omaksi iloksi ja arjen helpottamiseksi. Oikealla puolella olevasta videopalkista löydät pienen videonpätkän Helyn luoksetulosta.