Mörköjä

Helyllä on mörkökausi meneillään. Joka paikassa vaanii mörköjä, ja Hely reagoi niihin haukkumalla pieniä ääniä (joko todellisia tai omasta päästään kuuluvia ääniä) sekä ryntäilemällä lenkillä hihnan päässä miten sattuu. Välillä sitten sattuu niin, että täytyy haukahtaa juuri silloin kun suu on täynnä ruokaa, jolloin seuraa sellainen tukehtumiskohtaus, että minä alan jo miettiä miten bullista otetaan Heimlichin ote. Lenkillä taas ryntäilystä seuraa se, että minä saatan astua neidin varpaille, käsivarteni saattaa revähtää äkillisestä liikeestä tai sitten kompastun itse koiraan. Useimmiten kompastun koiraan. Voitte uskoa, että on huvittava näky kun täydestä lenkkeilyvauhdista bulli asettuu yhtäkkiä poikittain eteeni eikä hievahdakaan vaikka minä heitän voltin hänen ylitseen. Kai tämäkin vaihe joskus menee ohitse...meneehän?

Aika röyhkeää sanoisin...

Hely on kyllä röyhkeä. En tiedä onko se rotuominaisuus vaiko vain tämän yksilön piirre. Eilen Hely makasi mahallaan olohuoneen matolla ja järsi luuta. Takajalat olivat ojennettuna suoraan taaksepäin ja luu oli etukäpälien välissä. Ilman minkäänlaista liikettä, tai edes yritystä liikkumisesta, Hely alkoi vaan kusta matolle. Kusi lensi takapäästä kaarella ja neiti ei silmäripsiään räpäyttänyt vaan söi luutaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siis mahallaan edelleen. Olen jotenkin sanaton edelleen kun muistelen tuota tilannetta. Ja kuitenkin haluaisin vielä joskus toisen bullin...

Hely poseeraa

Riski-setä kävi Hannan kanssa ulkoiluttamassa meitä metsässä eilen ja hauskaa oli! Saatiin nappastua Hannan kännykällä muutama kuvakin Helystä, joka on nyt 7,5 kuukautta vanha. Heppoista tekoahan tuo on vielä bulliksi mutta kunhan ikää tulee lisää niin jospa sitä massaakin...