torstai 14. maaliskuuta 2013

Kevät keikkuen tulevi

No ei oo totta! Onko aika mennyt näin nopsaan enkä ole mitään kuulumisia Helystä kirjoittanut? Helylle ei itse asiassa kuulu mitään ihmeellistä. Joulukuussa kävimme Berliinissä reissussa ja sen aikaa Hely oli Hannan luona hoidossa. Tällä välin se tietysti aloitti juoksunsa. Helyn juoksut kestävät kolme viikkoa ja se myös tiputtaa ihan yhtä kauan. Ensimmäisten juoksujen aikaan Hely ei missään vaiheessa ollut tippaakaan kiinnostunut uroksista, joten kerroinkin Hannalle sen olevan lesbo ja että tulevat pentuesuunnitelmat täytyisi hoitaa lesbomeininkiin muumimuki-menetelmällä. Nyt toisten juoksujen aikaan Hely kuitenkin tarjosi itseään naapurin Barbet-rotuiselle Apolle, joten ilmeisesti urokset kelpaavat hänelle sittenkin. Ehkä Hely on vain nirso.

Miehen mielestä bullterrierin rotumääritelmään pitäisi lisätä, että se on rasittava. Se on kyllä totta. Vaikka kiellät tulemasta sohvalle, kävelemästä päälle, makaamasta tien tukkona, istumasta jalkasi päällä, hyppimästä päälle tai mitä muuta tahansa, Hely tekee sen silti. Ihan sairaan rasittavaa on myös se spinnaaminen, jota se ei ole vieläkään lopettanut. Joskus tuntuu, että vaikka Helyllä olisi muutakin tekemistä, se ikään kuin yhtäkkiä muistaa, että ai niin! Enpä olekaan tänään vielä jahdannut häntääni kuin kolme kertaa á 100 kierrosta! Pyöriminen kuulemma vähenee ja loppuuu kun koira kasvaa vanhemmaksi. No on se vähentynyt mutta ei tarpeeksi, mrr...Ja mikä siinä on, että kun kielletään, että ei on ei, niin Hely tekeytyy kuuroksi!? Jopa vanhin koiramme Ozzy on ihmeissään Helyn osoittamasta kunnioituksen puutteesta ja pari kertaa niille onkin tullut pieni yhteenotto. Valitettavasti Ozzy on ollut silloin se, joka makaa selällään lattialla ja Hely sen päällä hampaat kurkussa :( Tää oli nyt tällä kertaa hiukan negatiivissävytteine kirjoitus mutta ei pidä muistaa, että Helyssä on paljon hyviäkin puolia. Se on mm. erittäin lämmin kun se makaa siinä sohvalla kiinni mun kyljessä missä se ei siis saisi olla.