perjantai 4. marraskuuta 2011

Vau mikä koira!

Täällä ollaan aivan rakastuneita Helyyn. Pakko myöntää, että neiti on hurmannut tiensä jopa sohvalle. Sitä ei ole meillä vielä yksikään koira tehnyt. Odotuksemme bullterrieriä kohtaan ovat ylittyneet reippaasti, ainakin mitä näin kolmen viikon kokemuksella pystyy sanomaan. Positiivinen yllätys on ollut rodun rohkeus ja tasaisuus, ylenpalttinen sosiaalisuus ja hiljaisuus. Tämä tyttö ei turhia vingu, vikise tai räksytä, vaan se painelee rohkeasti kohti uusia asioita, leikkii reippaasti muiden koirien kanssa ja osaa tarvittaessa olla yksin omalla pentualueellaan ja odottaa kiltisti, että hänet päästetään taas muiden joukkoon. Yöt neiti nukkuu omassa häkissään ja aamulla odottelee hiljaa istuen, että joku tulee toivottelemaan huomenia. Tokaisin isännälle, että jos nämä bullterrierit ovat NÄIN ihania, niin tämä ei jää meidän ainoaksi. Seuraava ajatus olikin, että mitäs jos tämä meidän Hely on jotenkin poikkeustapaus, jotenkin poikkeuksellisen hurmaava yksilö, eivätkä muut bullit ole ollenkaan samanlaisia? No joo, tämä kuulostaa nyt samalta kuin mitä äidit puhuvat lapsistaan. Eli muiden kersat, meidän lapset :D

p.s Latasin nettiin uuden videonpätkän Helystä. Siinä neiti yrittää saada luuta venäjänajokoira Julmalta....video löytyy tuosta oikealta reunalta ->

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti