Mörköjä

Helyllä on mörkökausi meneillään. Joka paikassa vaanii mörköjä, ja Hely reagoi niihin haukkumalla pieniä ääniä (joko todellisia tai omasta päästään kuuluvia ääniä) sekä ryntäilemällä lenkillä hihnan päässä miten sattuu. Välillä sitten sattuu niin, että täytyy haukahtaa juuri silloin kun suu on täynnä ruokaa, jolloin seuraa sellainen tukehtumiskohtaus, että minä alan jo miettiä miten bullista otetaan Heimlichin ote. Lenkillä taas ryntäilystä seuraa se, että minä saatan astua neidin varpaille, käsivarteni saattaa revähtää äkillisestä liikeestä tai sitten kompastun itse koiraan. Useimmiten kompastun koiraan. Voitte uskoa, että on huvittava näky kun täydestä lenkkeilyvauhdista bulli asettuu yhtäkkiä poikittain eteeni eikä hievahdakaan vaikka minä heitän voltin hänen ylitseen. Kai tämäkin vaihe joskus menee ohitse...meneehän?