No nih, nyt se sitten tapahtui...

Hely täytti tänään puoli vuotta ja järjesti sen kunniaksi ensimmäisen tappelunsa. Olimme ulkona ja Hely olisi halunnut painia kohta 10-vuotiaan parsonuroksemme kanssa mutta Ozzy ei lämmennyt ajatukselle. Se yritti monta kertaa hienovaraisesti ärähtää ja kertoa, ettei kiinnosta mutta Hely vaan jatkoi päälle puskemista, ja silloin Ozzy ärähti vähän kovemmin. Helyhän ampui saman tien kiinni ja soppa oli valmis. Oli vaikeaa saada koiria irti toisistaan, koska Hely oli liukas kuin hylje ja toisaalta kokeneella luolakoirallamme oli pitävä ote Helyn kurkusta. Helystä sen sijaan huomasi sen olevan vasta-alkaja näissä hommissa, ei oikein tiennyt mistä ottaa kiinni eikä puruotekaan ollut oikein pitävä. Hyvä niin, sillä viimein sain koirat irti toisistaan ja erotettua toisen oven taakse. Vammasaldona oli Ozzylla kulmurin reikä korvan lehdessä ja Helyllä kuono ja toinen kainalo haavoilla. Kumma kyllä kurkkuotteesta ei jäänyt jälkiä. Hely ei ole ollut tapahtuneesta moksiskaan, häntä heiluu entiseen malliin mutta nyt osaamme jatkossa olla hiukan varovaisempia ja ennakoida tilanteita, kun saimme maistiaisia Helyn taistelutahdosta..

Kuka pierua pidättää, on sillä jotain salattavaa...

Hely on siitä hauska koira, että sen jätöksistä eivät pääse naapurit tai muut kanssaeläjät valittamaan. Hely nimittäin lenkkeilee piiitkän lenkin ja kotiin tullessaan paskantaa ulko-oven eteen. Usein Hely ehtii myös kyykätä pissat tuolle samaiselle kuistille, ennen kuin ehdimme hoputtaa sen tontin ulkopuolelle. Hely pääsee tarpeilleen monta kertaa päivässä, yleensä vähintään parin tunnin välein, joten kyse ei olisi pidätyskyvyttömyydestä vaan pikemminkin siitä, että Helyn mielestä tyhjällä rakolla ja suolella mieli on kirkas ja askel kevyempi. Mitä sitä suotta muiden maille paskomaan kun omallakin kuistilla on tilaa....