sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Erimielisyyksiä

No nih, justiin kun pääsin kehumasta miten mukavaa tämän bullin kanssa on asua niin tämä päivä osoittikin sen olevan jotain aivan muuta kuin mukavaa. Ensinnäkin iltapäivällä alkanut räntäsade aiheutti sen, että Hely kieltäytyi lähtemästä ulos. Minä kutsun koiraa eteisessä, koira lymyilee talon toisella puolella ja juoksee karkuun kun lähestyn sitä. Hely arvasi heti mitä minulla oli mielessä, joten mikään lahjominen ei auttanut, uhkailusta nyt puhumattakaan. Muutaman kerran sain sen napattua kainaloon (joo, about kymmenen kiloa vasta painoa neidillä) ja kannettua sen terassille, josta se ystävällisesti astui nurmikon puolelle, kyykkäsi pissat ja juoksi viivana sisälle.

Iltaa kohti energiaa pääsi sitten latautumaan siihen malliin, että alkoikin sisällä olla tukalat oltavat hepuloivan bullin sekä 1- ja 2-vuotiaiden lapsosten kanssa, joista toisella oli lisäksi sormi paketissa perjantaina sattuneen tapaturman vuoksi. Hely otti elämäntehtäväkseen yrittää siepata lasten leluja ja purra niitä rikki mahdollisimman nopeaan tahtiin. Minä kiellän ja tarjoan vastineeksi mitä ihanimpia puruluita: ei kelpaa. Loppuviimein tämä 1-vee lapsi keksi hakea keittiön laatikosta silikonisen pullasudin ja siihenkös Hely rakastui kerta heitolla eikä se meinannut saada siitä silmiään (eikä hampaitaan) irti. Minä ajattelin ottaa tämän vastaan koulutushaasteena ja päätin, että nyt harjoitellaan "Ei ota" - käskyä. Hyvinhän se sujui siihen asti, kun toinen lapsista vei huomioni tanssimalla keittiön pöydällä ja Hely näki tilaisuutensa tulleen ja nappasi pullasudin saman tien. Minä olin kuitenkin nopea ja sain kaivettua sudin kidasta pois ja heivasin bulleron alta aikayksikön häkkiinsä: näin siinä Hely käy jos minua uhmaat! Muutaman minuutin päästä havahduin huomaamaan, että onpas neiti hiljaa ja tyytyväinen, ei protestoinut ollenkaan häkitystä. Ja kappas vain, ei kai sitä ääntä tulekaan jos suussa on pullasuti! En käsitä miten ihmeessä se suti sinne häkkiin joutui mutta nyt se joutui joka tapauksessa roskikseen, koska Hely ystävällisesti poisti sudista kaikki "harjakset"... :(

tiistai 22. marraskuuta 2011

Hyvin menee mutta menköön

Ihanaa. Hely on hoksannut, että ulkoilu onkin ihan mukavaa puuhaa eikä se villapaitakaan pahitteeksi ole, jos ulkona on pakkasta. Nyt pääsemme tassuttelemaan pitkin Vaajakoskea ja sunnuntaina tulikin pyörähdettyä joulumyyjäisissä Vaajakosken vanhalla asemalla. Siellä meitä tuli vastaan iäkkäämpi rouva lyhytkarvaisen collien kanssa ja heti Helyn nähdessään hän veti koiransa lähelleen ja tuumasi, että "siinä onkin kunnon tappelupukari". Helyn kanssa vähän ihmeteltiin reaktiota mutta tähän alkaa jo tottua...Helyn suloinen nassu näyttää jonkun mielestä siltä, että se haluaisi ilman muuta tapella.

Eilen illalla oltiin taas treenaamassa pentukoulussa. Tällä kertaa harjoiteltiin kontaktin ja luoksetulon lisäksi edellisen kerran läksyä eli maahanmenoa sekä uutena asiana sivulle tuloa. Hely on innokas touhuamaan ja tekee namien eteen melkeinpä mitä vaan. Eilen tosin namit olivat normaalia vaatimattomammat, joten välillä Hely herpaantui katselemaan muidenkin suorituksia. Kaiken kaikkiaan kuitenkin Hely on erittäin oppivainen ja aktiivinen oppilas, olen oikein tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt sen koulutettavuuteen.

Kävelyretkien ja tokotreenaamisen lisäksi Helyn päivät täyttyvät leikistä, rapsutteluista, sylittelyistä ja omien tai naapurien koirien kanssa painimisesta. Välillä syödään kupu täyteen murkinaa ja otetaan maha pystyssä päiväunia omassa häkissä; sitten jaksaa taas kakkia ja juosta ympäriinsä ;)

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Pieni kakkajuttu

Helyhän tekee tarpeensa ulos todella reippaasti. Heti kun sen päästää ulos, se kyykkää ruusupenkkiin ja tekee pissat. Kakat taas väännetään toiseen kukkapenkkiin ellei ehditä omalta tontilta ulos. Usein Hely ei kuitenkaan ehdi pötkiä pitkälle kun se kakka jo tulee. Sisätiloissa Helyllä on uunin kupeessa oma pissa/kakkapaikka eli sanomalehtialue, jonne passaa käydä tarpeitaan suorittamassa. Merkillistä on, että kun Hely alkaa vääntää torttuaan, sen pitää viime hetkellä päästä kurkkaamaan sitä. Ongelmana on, että sisällä Hely kyykkii hienosti paperin päällä mutta juuri kun pöksy on koskettamassa paperia, Hely kääntyy kurkkaamaan sitä, ja keskipakoisvoiman ansiosta kakka lentää paperin viereen elikkäs paljaalle lattialle. Miksi se kakka pitää heti nähdä? Haluaako Hely nähdä miltä se tänään näyttää, miltä se nyt haisee tai onko se erikoisen suurikokoinen? Löytyisikö seasta huonosti purtuja puruluun kappaleita vaiko huolellisesti pureksittuja lasten leluja? Ei, ei voi ymmärtää taas kerran mitä pienen bullin päässä liikkuu....

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Hely ei halua ulkoilla

Kävelyreissut Helyn kanssa ovat hermoja raastavan hitaita. Menomatka ei tahdo edetä, koska Hely ei suostu liikkumaan. Helyn mielestä ulkona on joko liian pimeää, liian kylmää, typerä takki on päällä, maa on liian märkää tai tulee liikaa pohjoisesta. Hely haluaisi vaan kotiin ja niinpä se parkkeeraa persiinsä tukevasti maahan, kääntää nenän kotia kohti ja istuu hiljaa paikallaan. Minä maanittelen ja lepertelen, ojentelen nameja, kutsun leikkiin ja olen poistuvinani paikalta teatraalisesti. Mutta ei, Hely vain istuu. Jossain vaiheessa se kuitenkin unohtaa kiukuttelunsa, ja suostuu kävelemään muutaman metrin kunnes taas istahtaa.

Yleensä olen etukäteen päättänyt reitin, joka kuljetaan ja kun me sitten vihdoin olemme reitin puolivälissä ja rintamasuunta osoittaa kotiin, tulee Helylle kiire. Siinä vaiheessa Hely alkaakin vetää niin kovaa, että eteneminen ei onnistu, koska minä en suostu liikkumaan, jos koira vetää. Kun Hely sitten istahtaa tai löysää muuten hihnaa, pääsemme etenemään pari metriä kunnes Hely taas vetää ja koko liikesarja alkaa alusta. Naapurit ihmettelevät ja naureskelevat ikkunoissa meidän kulkemista kun kumpikaan ei anna periksi omista periaatteistaan: koira ei halua ulkoilla ja minun mielestäni koiran pitää ulkoilla.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hely sairaana

Hely oli eilen yökylässä äitinsä, eli Pamelan luona. Pamela oli innoissaan nähdessään tyttärensä, ja Hely vähintääkin yhtä innoissaan päästessään leikkimään Hannan muidenkin koirien kanssa. Illalla Hanna ja Hely kävivät Jyväskylän Agility Teamin juhlissa, jossa Helyä ihasteltiin ja siliteltiin oikein urakalla. Tänä aamuna olo olikin sitten Helyllä huonompi, kuten nyt saattaa olettaakin illan juhlimisen jälkeen eli Hely alkoi ripuloida ja valitella vatsaansa, ja tulipa oksennettua myös häkkiinkin :( Syynä ei kuitenkaan ollut juhlien tarjoilu vaan eilispäivänä syöty pieni rustoluu, jota Hely ei ollut millään malttanut pureksia vaan oli nielaissut sen mahdollisimman suurina palasina. On käsittämätöntä, miten 11-viikkoisella pennulla ensinnäkin riittää puruvoimaa hajottaa umpijäinen rustoluu kymmenessä minuutissa nielaistavaan kokoon ja toisekseen ihan yhtä käsittämätöntä, että neiti ylipäänsä tekee sellaista kun sen luun olisi voinut syödä ihan rauhassakin nautiskellen. Tästä viisastuneena Hely syö luita tästä lähtien vain valvonnan alaisena ja hyvin pieniä määriä...

Kun sitten tuli tarpeeksi paskannettua ja oksennettua, olokin parani ja saatiin näpsäistyä yksi poseerauskuva:

perjantai 4. marraskuuta 2011

Vau mikä koira!

Täällä ollaan aivan rakastuneita Helyyn. Pakko myöntää, että neiti on hurmannut tiensä jopa sohvalle. Sitä ei ole meillä vielä yksikään koira tehnyt. Odotuksemme bullterrieriä kohtaan ovat ylittyneet reippaasti, ainakin mitä näin kolmen viikon kokemuksella pystyy sanomaan. Positiivinen yllätys on ollut rodun rohkeus ja tasaisuus, ylenpalttinen sosiaalisuus ja hiljaisuus. Tämä tyttö ei turhia vingu, vikise tai räksytä, vaan se painelee rohkeasti kohti uusia asioita, leikkii reippaasti muiden koirien kanssa ja osaa tarvittaessa olla yksin omalla pentualueellaan ja odottaa kiltisti, että hänet päästetään taas muiden joukkoon. Yöt neiti nukkuu omassa häkissään ja aamulla odottelee hiljaa istuen, että joku tulee toivottelemaan huomenia. Tokaisin isännälle, että jos nämä bullterrierit ovat NÄIN ihania, niin tämä ei jää meidän ainoaksi. Seuraava ajatus olikin, että mitäs jos tämä meidän Hely on jotenkin poikkeustapaus, jotenkin poikkeuksellisen hurmaava yksilö, eivätkä muut bullit ole ollenkaan samanlaisia? No joo, tämä kuulostaa nyt samalta kuin mitä äidit puhuvat lapsistaan. Eli muiden kersat, meidän lapset :D

p.s Latasin nettiin uuden videonpätkän Helystä. Siinä neiti yrittää saada luuta venäjänajokoira Julmalta....video löytyy tuosta oikealta reunalta ->