perjantai 14. lokakuuta 2011

Iik! Nyt se on täällä!

Hely on nyt vihdoin saatu kotiin ja takana on ensimmäiset kaksi vuorokautta yhteiseloa. Neiti on aivan ihana tapaus, vaikkakin sillä on maailman terävimmät pikku hampaat ja enemmän puruvoimaa leuoissa kuin yhteensä vaikkapa kolmella russellin pennulla. Tai noh, siltä se ainakin tuntuu nyt kun kädet ovat verinaarmuilla ja 42 euron velourhousut kymmenillä rei´illä ;)

Hely vetelee sikeitä illasta aamuun inahtamatta, omalla rajatulla pentualueellaan ja päiväunet sujuvat yhtä hienosti. Neiti ei ole moksiskaan, jos poistumme näköpiiristä vaikkapa ihan kauppareisulle asti, silloin hän vaan käy koppaansa nukkumaan. Helyn käsitys leikkimisestä on se, että juostaan suu ammollaan ihmisiä päin niin, että nokka kolahtaa sääriluuhun ja seuraavaksi hampaat uppoavat joko lihaan tai sitten niillä revitään reiät vaatteisiin. Yritämme nyt opettaa sille sellaisia leikkejä ja leikkimistapoja, että meillä kaikilla olisi kivaa ja verta lentäisi vähemmän. Hely myös hyppää yllättävän korkealle ja se yrittääkin sitkeästi päästä sohvalle. Toistaiseksi temppu ei ole onneksi vielä onnistunut...

Helyllä on valtava oppimiskyky ja nyt alkututustumisen jälkeen ollaankin heti aloitettu naksuttimeen ehdollistaminen, sillä tuloksella, että nyt Hely tulee kutsusta luokse, istuu eteen ja ottaa katsekontaktin kuin hienoinkin palveluskoira. Vau! En malta odottaa, että pentu kasvaa ja päästään kokeilemaan mitä kaikkea keksitään yhdessä opetella :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti